Perjantaina 10.10.2025 oli Aleksis Kiven syntymäpäivä. Hän syntyi vuonna 1834, josta hetkestä oli nyt kulunut jo 191 vuotta. Yhdeksän vuoden kuluttua on siis 200-vuotisjuhla. Ja juhla se on, ainakin mitä itseeni tulee. Pitääpä olla silloin vielä täällä häntä lukemassa ja siten onnittelemassa. Hänen tekstinsä kun meillä yhä on. Kivi on monin tavoin yhä Suomen kirjallisuuden…

Syksy on tullut ja sumut ovat olleet lähes joka-aamuisia. Vielä sumu on hälvennyt, vaan pian alkaa myös päivisin olla jo niin viileää ellei suorastaan kylmää, ettei sumuja enää pian lainkaan esiinny. Pakkashuuretta vain. Olin maanantaina Pälkäneellä puhumassa Runouden ylistyksestä. Kirjastossa oli tilaisuus ja siellä sain kertoa runoudesta juuri niin paljon kuin halusin ja jaksoin. Tunti…

Harmaa on haikara eikä sitä linnuksi heti edes käsittänyt. Sen näimme kaukaa kun kävelimme Porlaan pitkin aamuista Lohjanjärven rantaa tarkoituksenamme kohentaa kuntoa. Onhan syksy jo vienyt kesän ja kohta talvi kaappaa syksyn; talvesta ei heikoin jaloin kunnialla selviä. Mutta äkkiä aloin katsoa tarkemmin. – Mikä tuo on, mikä ihme? Samalla tavalla näimme kanahaukan tiellä. Mutta kun…

Tällä nimenomaisella päivällä on aina merkityksensä minulle. Juuri nyt yö ja päivä ovat yhtä pitkiä lähes koko maapallolla ja sitten täällä pohjoisessa on odotettava taas puoli vuotta, kunnes päivä ja valo voittavat jälleen pimeyden. Synkkyyden vauhti kiihtyy nyt, pimeä lisääntyy, kuten kyllä muutenkin kaikkialla maapallolla; henkinen pimeys siis. Mutta pimeys ei ole vain symboli. Pimeässä…

AAMU ”Jokaisessa matkassa on kohta, josta eteenpäin se kuluttaa itsensä loppuun.” Näin kirjoitti Samuli Paronen, joka kuoli vuonna 1974. Miete sopi häneen. Kuolema tuli nopeasti elokuun lopulla eikä hän ehtinyt nähdä aforismikokoelmaansa, joka ilmestyi syyskuussa nimellä Maailma on sana. Se on sääli sekin, sillä siitä tuli klassinen kirja, jonka monenmonet lauseet ovat yhä valiideja, tosia,…

1. Tätä matkaa miettisessäni halusin käydä katsomassa joko Pompejia (Pompei) tai Herculaneumia (Ercolano). En osaa vieläkään sen kummemmin selittää syytä siihen, kotona tuntui vain, että kaivauksilla näkisin ja näkisimme jotain sellaista, jossa parituhatta vuotta pyyhkiytyisi pois. Ihmisten elämä kaupungeissa on ollut hyvinkin tavanomaista ja mahdollista jo silloin. Polis – ihmisten kaupunki. Tilasin siksi jo ennen…

1. Kun pari päivää on kulunut, koko Sorrento ja sen nykyinen tilanne alkavat jollain lailla selvitä. Turisteja riittää, kyllä. Etenkin jenkkejä. Miksi? Ehkä se kuuluu johonkin Must see -systeemiin? Mutta onhan maailmassa täkyjä meille muillekin tyyliin ”Nähdä Napoli ja kuolla.” ”Palaja Sorrentoon.” Caruso, Gigli. Monia klisheisiäkin lauselmia, jotka ovat aikanaan jääneet mieleen ja palautuvat nyt…

1. Kylmänä alkaneen kesän alussa häthätää tilattu matka on lopulta äkkiä käsillä. Kuten yleensä lähes aina lento maailmalle lähtee todella aikaisin, joten lentokentälle on lähdettävä vielä aiemmin. Se taas tarkoittaa yleisesti ottaen sitä, että matkaa edeltävä yö jää lyhyeksi ja usein myös risaiseksi. Mikä lienee vegetatiivinen hermosto, joka sen meille, mielestämme niin kaikkeen tottuneille, silti…

YKSI Syyskuun alku onkin yllättävän lämmin ja sää selkenee, kun harmaita matalalla roikkuvia pilviä alkaa lipua ohi maiseman ja kadota jonnekin. Minne? Ehkäpä uudeksi sadehuuruksi korkealla taivaalla. Sillä niin tuo elämää ylläpitävä kiertokulku jatkuu. Makea vesi on elämän peruskivi mehevän mullan, valon ja auringon lämmön ohella. Me saamme nyt sekä lämpöä että harmautta. Matalalla mataa…

Kauan sitten kirjoitin ja julkaisin runokokoelman ”Syksy tuli kutsumatta”; se ilmestyi vuonna 1974. Pidän nimestä yhä, muusta en tiedä. Joskus nimikin voi olla runo ja sitä tuo on ainakin itselleni. Niin on myös käynyt, että moni syksy on elämääni saapunut, ei ole tulemistaan ja minun sallimistani kysellyt, tullut vain ja haudannut kesän saman tien. Siihen…