Kuukausi: lokakuu 2018

  • Pieni alustus suurempaan pulmaan

    Maanantaina herään pakkasaamuun. Kylmää on kertynyt seitsemän miinusastetta. Taivas on kirkas, pienenevä kuu näkyy enää haaleanvaaleana. Auton ikkunat ovat umpijäässä ja auringon noustessa laakso huurteinen kuin olut joskus ennen. Teen ensin työt ja luen sitten vasta nettilehdet. Yhdessä niistä riemuitaan Helsingin kirjamessujen kävijäennätyksestä (noin 1500 uutta kävijää). Nuori diktaattori on heti onnistunut uudistuksissaan! Vaan onkohan…

  • Helsinki rules, ok

    Jotenkin tuon otsikon mukaisesti nuoriso vuosia sitten saattoi toistella yhtä ja samaa fraasia. Ja jotenkin noin se näköjään yhä mieluusti sanotaan. Myös Helsingin uusituilla kirjamessuilla. Piispat pois, Suomen rakentanut moraali, historia, uskonto ja niiden luoma kulttuuri eivät enää kelpaa. Mutta kahden euron kirjoja on kyllä yhä tarjolla. Vanhasta tottumuksesta ajan paikalle jo kello 10, kun…

  • Post scriptum – matkan jälkeen

    1. On tiistaiaamu kotona Sitarlassa ja keskellä luontoa, kun vielä äsken kuljimme suurkaupungissa. Maanantaina lähes keskiyöllä pääsimme perille Suomeen. Kone oli täynnä kuten mennessäkin, ja myös Schipholin ilmatilassa ruuhkaa niin, että matkaan lähtö viivästyi. Lopulta se onnistui. Turbulenssit säestivät kulkua, mutta perillä sää oli kirkas. Kaupunkien valot olivat näkyneet allamme myrskystä huolimatta aina välillä. Sädehtivät…

  • Tuulimyllyjen tarinaa

    1. Sunnuntaina aamulla on taas hyvä ilma. Ehkä siksi että otimme sateenvarjot Suomesta mukaan. Meitä oli Eevan viesteissä neuvottu pysymään päivä Zaandamissa, koska itse Amsterdamissa juostaan pyhäpäivänä maraton, joka kuulemma aina saa kaupungin sekaisin. Kysyn siitä aamiaisella respassa ja he ovat toista mieltä, ainakin bussilla voi matkustaa ihan tavallisesti kaupunkiin. Mutta olen jo ehtinyt tehdä…

  • Mitä Rijksmuseumista löytyi

    1. Otsikon kysymykseen vastaan heti näin: ei ehkä sitä mitä lähdimme etsimään. Rembrandti taloa tuli ikävä. Liikaa ihmisiä, liikaa hälinää, vaikka etukäteen ostetuilla lipuilla pääsikin sisään jonottamatta. Eivät jonot lokakuun lauantaina toisaalta muutenkaan olleet ihmeen pitkiä. Isoon taloon mahtuu. Rembrandtin jälkeen tilantunnekin oli niin toinen, että talon avaruus vieraannutti äänten kumun kasvaessa. Katsottavaa oli myös…

  • Rembrandtin talo

    1. Lauantaipäivän taidematka alkoi Rembrandtin talosta. Aamiaisen olimme syöneet niin aikaisin, ettei hotellin ravintolassa ollut vielä muita asiakkaita. Ystävällinen nainen paistoi silmiemme edessä omeletinkin Oljalle; itse tyydyin vähään ja hedelmäpitoiseen aamupalaan. Enpä olisi ennen uskonut että ikää myöten päädyn lähes kasvissyöjäksi. Mutta vain lähes. Kana on minulle kasvista koska syö jyviä, lammas samoin kun mutustaa…

  • Amsterdamin auvoa

    1. Siitä on varmasti ainakin kolmekymmentä vuotta kun viimeksi kävin Hollannissa ja Amsterdamin kaupungissa.  Paljon muistan senaikaisista seikkailuista, myös sellaista jota en haluaisi. Mutta van Goghin museo jäi sentään jo silloin mieleen. Netistä luin, että sinne kannattaa ostaa liput etukäteen, joten tein sen. Samoin hankin liput myös Rijksmuseumiin sekä Rembrandtin kotiin. Lopuista museoista ajattelin selvitä…

  • Koko yön kirjoitin runoa

    Koko yön kirjoitin runoa. Heräsin ja havahduin, torkahdin, havahduin, kirjoitin taas ja nukuin ja koko yön muistin silti yhä runon, sen jokaisen säkeen ja pituuden. Jopa sen, että jostain syystä runon keskelle kirjoitin punaisella värillä lauseen jonka Antille 70-luvun alussa lähetin: ”Kirjailijalla on vain kaksi tehtävää, kirjoittaa kirjoja ja pysyä hengissä.” Nyt kun viimein todella…

  • Susi taidemuseossa

    1. Koittaa mitä ilmeisimmin viimeinen kesäpäivä; intiaanikesän, ämmänkesän päivä siis. Indian summer on amerikkaa, babje leto venäjää. Ämmänkesää voisi pitää rumana nimenä ellei ajattelisi että vanha nainenkin voi yhä olla kaunis, juuri kuten luonto tuolla nyt! Intiaanikesästä taas ajattelen aina Amerikan intiaanien kohtaloa. Ei sekään ole luontolyriikkaa sinänsä. 2. Yöllä näin unta, että makasin ruumisarkussa.…

  • Ilma ja ilmasto

    Ilman sisältämä happi on elintärkeä. Siitä puhuu moni laulukin, jos kohta hieman toisin: ”Olet ilma jota hengitän. Olet kaikki minkä ymmärrän.” Tuo on aika paljon sanottu Topi Sorsakosken laulamassa iskelmässä, tai itkelmähän kaiketi on kyseessä. Siinä puhutaan joka tapauksessa rakkaudesta, jonka voi kohdistaa paitsi objektiinsa myös sanoissa mainittuun ilmaan. Ilman ilmaa ei meitäkään olisi. Mutta…