1. ”TIETÄ KÄYDEN TIEN ON VANKI” Tuo otsikko on Aaro Hellaakosken runosta. ”Vapaa on vain umpihanki”, runo jatkuu sitten. Totta sekin. Miksei myös pelto? Tämä tuli mieleen taas eikä syyttä. Kun lopulta eteen tulee sellainen vuosimäärä kuin itsellä nyt, ei sitä sittenkään ihan usko. Neljä viidesosaa on jo mennyt elämästä, kun sitä ajattelee veden kiehumispisteenä.…

Otsikoksi tuli kuin itsestään James Thurberin suomennetun kirjan nimi. Tuotakin kirjaa nuorena luin ja tietenkin Tuomas Anhavan suosituksesta. Thurber osoittautui mainioksi humoristiksi ja huumoria tarvitaan. Suomennosvalikoima ilmestyi 1965, samana vuonna kuin kaksi omaa esikoiskirjaani. Aikaa siitä on siten jo 58 vuotta. Tuolla nimellä kirjaa tuskin tässä maailmanajassa julkaistaisiin, ja naiset ja koirat olisivat varmastikin miehiä…

Siltä tuntuu juuri nyt. Kaikki lehdet ja internetin viestimet ovat täynnä  varoituksia hurjista ukkosista, tuulista ja supermyrskystä joka kaataa puita, kiskoo kattoja irti, paiskoo tavaroita ja aiheuttaa sähkökatkoja. Saamme nähdä. Kyllä jo nykyisetkin pilvet ennustavat jotain tulevaksi, uhkaavia ovat, mutta itse asiassa tuuli on ollut vähäistä ja ilma seisoo. Ahistaa, sanoisi joku tuossa vierellä, jos…

SADE Koko kesän on täällä kylässämme odotettu sadetta. Vähän sitä on saatu. Mutta juuri äsken, kun käväisin kaupassa, taivas aukeni ja päätti näyttää, että on siellä ylhäällä vettäkin ja sitä annetaan myös meille. Niin kiivas oli kuuro, että juoksin kauppaan ja sieltä takaisin autolle läpimäräksi hetkessä kastuen. En silti ollut pahoillani siitä, vaan ajoin kotiin…

CANDIDE Yksi niistä klassikoista joihin aina huomaan palaavani on Voltairen (oikealta nimeltään François-Marie Arouet) teos Candide. Sen alaotsikkona oli ou l`Optimisme – tai Optimismi. Teos julkaistiin jo vuonna 1759, siis yli 160 vuotta sitten, mutta sillä on yhä pysyvä asema maailmankirjallisuudessa. Kaikista kirjallisuuden kriitikoista kestävin ja keskeisin on aina aika. Candidea voi sanoa satiiriksi, mutta…

1. SUMU Kello neljä, sunnuntaiaamu. Valo alkaa vasta kohota tuolta naapurin mäen takaa. Ja jokilaaksossa vallitsee rauha. Kuten aina ilma kylmenee juuri auringonnousun aikaan (en muista miksi, mutta eikö lämpö nouse ylös ja kylmyys painu alas?). Joka tapauksessa laakso alkaa täyttyä sumusta. Ollaan heinäkuun puolessa välissä; kesän puolessa välissä ja silti sumu tuo mieleen jo…

Vähän yli viikko on kulunut siitä kun lähdimme pohjoiseen ja nyt sieltä on sitten myös palattu. Matka ylös sujui sutjakasti mutta kahdessa osassa eli rauhassa, matka alas sujahti sitten nopeammin: jokseenkin 1200 kilometriä taittui 15 tunnissa. Aiemmin meidän piti alaskin tulla samoin kuin ylös ja nukkua yö, mutta suunnitelmat muuttuivat monesta syystä. Pakko se on…

Tänään 6.7.2023 tulee Eino Leinon syntymästä kuluneeksi 145 vuotta. Päivää vietetään suven ja runouden päivänä, mikä sopii heleään heinäkuuhun. Onhan sekin, tuo lyhyt hieno aika vain kerran vuodessa. Koska olen paraikaa Lapissa, luen hänen runoaan taas kerran ja mielessä se soi myös Vesa-Matti Loirin laulamana. Loirista voi olla mitä mieltä tahansa ja olenkin, mutta syvästi…

Nyt on sitten maanantai ja iltapäivä. Neljäs matkapäivä ja silloin aina tulee pieni uuvahdus. Vaan sillä uhallakin päätettiin yrittää Pallakselle kapuamista. Mielessä toki oli kysymys siitä, olisiko siellä sitten räkkää, mutta arvelin että Särkitunturilla sitä löytyisi enemmän. Sinne johtavan polun (pikkutien) alussa riittää vettä ja pajutiheikköjä ja metsää, kunnes ylimmillä kallioilla tuuli päässee puhaltamaan kiusaajat…

ETEENPÄIN Haaparanta on kuin murto-osa Torniosta, pienempää, ja  jotenkin tuntuu, että aika on siellä vielä pysähtyneempi. Muutama kauniskin vanha talo ja joki yhtäläinen, nyt näkyy vain Tornio, jos näkyy. Siinä kaikki. Paikallinen Coop avattiin seitsemältä, mikä tarkoitti Suomen aikaa kello kahdeksan. Olimme paikalla, lähes ainoina. Iso halli täynnä kaikkea, mutta harva tavara tarttui mukaan. Katseleminen…