Legendaarisen 70-lukumme vaihteessa ilmestyi Love Recordsilta äänilevy Lautanen Guatemalan verta. Sen rahisevilla urilla oli myös laulu Menee huonosti jossa iloisesti päästeltiin: ”Ensin täällä tehdään sairaita ja sitten sairaala.” Taisi olla Ritsan eli mestari Pentti Saaritsan tekstiä. Mutta onneksi Suomessa sairaaloita löytyy, vieläpä riittävästi, ja sairaudet taas hiipivät itsekseen hiljaa ihmisiin kysymättä heiltä halutaanko niitä…

Kirjamessuilla olen tainnut olla niin kauan kuin niitä on järjestetty, ensin Turussa ja sitten Helsingissä, myöhemmin pienemmässä mittakaavassa muuallakin Suomessa. Alun vaatimattomista tapaamisista on päästy massiivisiinkin koko valtaisan messuhallin täyttäviin tilaisuuksiin, jossa kymmenet toiveikkaat kirjailijat pitelevät mikrofoneja ja yrittävät yhä kovemmilla äänillään saada ihmisiä ympärille kuulemaan, mitä asiaa heillä oikein on. Yleensä messuamisen kohteena on…

Lohjan seudulla markkinoita riittää. Milloin missäkin taajamassa tai ennen vielä itsenäisten kuntien kuten Sammatin, Karjalohjan ja Nummi-Pusulan keskuksissa järjestetään aina muutaman viikon tai kuukauden välein pieniä toritapahtumia, ns. tynnyrimarkkinoita. Jollekin suuremmalle piha-alueelle, usein bensa-aseman parkkipaikan viereen kohoaa parhaimmillaan parisenkymmentä kojua, joissa lähinnä kyllä kesäisin myydään sitten aivan mitä vain: kukista piirakoihin, kirjoista kakkuihin, sementistä valetuista…

  1. Hetken – ja ehkä syystä – oli tänä syksynä sellainenkin aika, etten voinut keskittyä kunnolla edes lukemiseen, mutta nyt ainakin se vaihe tuntuu olevan ohitse. Niinpä aloin taas katsoa löytäisinkin hyllystä jotain kiinnostavaa, vanhaa tai uutta, mutta sellaista joka minua tällä hetkellä puhuttelisi. Kirja on parhaimmillaan ystävä, joka ei koskaan kuole, vaan avaa…

1. Muuan tapaaminen. Viime tiistaille sattui parikin merkkipäivää. Lokakuun 10. on nimenomaan Aleksis Kiven syntymäpäivä, mutta minulle jo muutakin. Tasan yhdeksän vuotta sitten olin mainittuna päivänä esiintymässä Pietarissa Suomen instituutin järjestämässä tilaisuudessa. Kerroin siellä Eduard  Uspenskista, josta olen vuosien mittaan jo paljon puhunut, kirjankin tehnyt, ja josta yhä marraskuussa taidan taas puhua. Mutta minkä sille…

1. Gostinitsa Moika 5 on minulle tuttu hotelli. Sinne pääsen Finljandskin asemelta autollakin nopeasti, ruuhkia ei vielä puoli kolmen aikaan ole. Pietarissa sataa. Majoitun mielelläni hotelliin, jossa en vuosiin ole ollut, mutta jossa aina alkuaikoina tapasin Svetlanaa, ensin ihastustani, sitten kihlattuani ja pian vaimoanikin. Kattoikkunat toistavat samat sateen ääneet, hotelli on rauhallinen, vain 26 huonetta…

  Kun elämän kolhut edes hieman hellittävät, alkaa ihminen taas katsella ympärilleen. Näin on käynyt ainakin minulle. Muutamat asiat ovat jopa huvittaneet, vaikka itse asiassa maailman tilanteessa ei ole mitään huvittavaa. Yhä hullumpaan suuntaan ollaan mitä ilmeisimmin menossa. 1. Macron. Ilmiö, joka vuodessa rakensi itsensä tyhjästä. Populisti, jota ei missään nimessä saa sanoa populistiksi. Sanotaan…

Koti on paikka jossa seinätkin auttavat, kuten vanha venäläinen, Tshehovin Talonpojissa siteeraama sananlasku väittää. Kyllä siihen täytyy uskoa ja miksen uskoisi, omaakin kokemusta riittää. Talonpojissa tosin perheen pakollinen kotiinpaluu Moskovan suurkaupungista maaseudulle ei aiheuta onnentunteita, päinvastoin. He kauhistuvat, kun saapuvat kylään ja tajuavat sukulaistensa olosuhteet: köyhyyden, juoppouden, epäsiisteyden. Mutta silloin ympäröivä luonto auttaa heitä, ainakin…

Herään aamulla kello neljän maissa ja katson että laukku sairaalareissua varten on kunnossa. On se. Naapurin Pertti saapuu aivan ajallaan ja niin pääsen jo puoli kuudelta lähtemään hänen ja navigaattorin kyydissä kohti sairaalaa. Liikennettä piisaa kosolti pimeässäkin, ihmiset käyvät työssä nimenomaan Helsingissä ja sen lähiympäristössä. Radan rakentaminen Lohjan kautta Saloon ja Turkuun ei todellakaan olisi…

  Ensimmäisen kerran kohtasin saamelaisten joiut jo vuonna 1968 kun niitä alkoi Otavassa levyttää Ailu eli Nils-Aslak Valkeapää, nyttemmin jo edesmennyt bardi. Olin juuri tullut taloon ja sain häärätä aivan kaikenlaisten asioitten parissa, kirjallisten äänilevyjenkin. Tämä oli kuulemma sellainen, samoin kuin Eero Koivistoisen esikoislevy Valtakunta. Sen teksteinä oli runoja: Anhavaa, Lainetta, Saarikoskea, Kajavaa, pari runonnäköistä…