Tämä saa nyt luvan alkaa kuin jokin aikuistensatu ennen, satojakin vuosia sitten: ”Olipa kerran pitkä hurja talvi ja kauan saivat pienen maan asukkaat hytistä sen kourissa ja odottaa kevättä. Mutta kun kevät viimein tuli, se ei oikeastaan koskaan alkanut vaan loppui kuin seinään. Sillä heti talven jälkeen alkoikin kuuma kesä. Ja sitten myös se sai…

I Kuinkas kirjoittikaan Samuli Paronen aforismikokoelmassaan Maailma on sana (1974): ”Matkassa on aina kohta, josta eteenpäin se kuluttaa itsensä loppuun.” Näin kävi taas. Nyt on keskiviikko, mutta puoliväli oli jo maanantaina, ja siitä se alkoi. Lähtölaskenta, jossa ei kuitenkaan ole ollut mitään kaihoisaa. Poissa hyvä, kotona paras. Viikossa oppii jotenkin tuntemaan paikat jos kyse ei…

Nyt kun Kroatia ja Dubrovnik ovat vähitellen tulleet edes hieman tutuiksi voi vetää jo jotain johtopäätöksiä niin matkasta kuin kohteesta. Yksi asia on ainakin selvää: mitä säähän tulee, kotomaassa on juuri nyt kuumempaa ja helteisempää. Toki sitä lajia on täälläkin saatu mutta vaimeammin. Suoran auringon alla toki polttaa itsensä täälläkin, jos siihen on halua. Meillä…

ALKU Matkalle lähtö alkaa aina siitä että ensin itse lähtöpäivä vain vääjäämättä lähestyy. Pitää ruveta miettimään mitä ottaa mukaan ja varsinkin mitä jättää. Pitää siis suunnitella, pitää sitten toteuttaa siitä edes jotain eli ainakin pakata. Ja niin alkaa kaikenlaisten tavaroiden haalinta johonkin nurkkaan matkalaukun samaan kasaan kantaen hyvinkin tietäen että jotain aina jää, jotain tähdellistä,…

YKSI Kesä on nyt, jos omiin silmiin on uskominen. Käynnissä on silti edelleen kaksikin pahaa ja jo loputtoman tuntuista sotaa, surkeutta ja tuhoa riittää niin, ettei niillä ole enää mitään rajaa. Mutta luonto toimii kuten ennenkin. Yhtä kaikki on juuri nyt koittanut myös se kevätkesä jota marraskuusta lähtien talven otteesssa on odotettu ja jonka kynsissä…

Hanhiparvi on kansoittanut pellon. Pisteitä kuin kirjaimia. Yhdistä ne ja saat sanoja, sanoista säkeitä, säkeistä säkeistön, niistä jopa runon. Kaikesta voi arjen huomaamaton runo syntyä. Laitoin vielä klapeja uuniin ja päätin viimeisen kerran tänä keväänä lämmittää ihan puilla. Yhä yö on ollut kylmä, mutta aurinko paistaa jo ja pian se saa talon lämpimäksi jopa paremmin…

Nyt on jo maanantai. Yleensä kirjoitan blogia aina viikonloppuisin; tottumusten orjanako? mutta nyt kävi niin, että aika kului vain ja kaksi päivää juoksi nopeasti ohitse. Yöt olivat vielä viileitä ja kylmiäkin hetken, tuuli osin vilakkaa, mutta sitten aurinko lämmitti ja sai kukat kasvamaan, aukeamaan ja lähes rehottamaan. Muutama lämmin päivä riitti siihen että koko maisema…

Vappu kai on kevään pääjuhla. Tosin ennen ylioppilailla oli myöhempi Flooran päivänsä (Kukanpäivä) 13. toukokuuta, mutta sittemmin nämä toisella tavalla koulutetut ujuttautuivat mukaan työväen juhlaan, jonka merkitys ja laajuus puolestaan vuosi vuodelta on pienentynyt, vapusta tullut lähinnä karnevaalijuhla kevään kunniaksi (jos siinä juhlimisessa kunniaa useinkaan on). Kevät tulee jos on tullakseen ihmisistä piittaamatta. Nyt juuri…

Kolme päivää, joista vain yksi kokonainen saatiin vietetyksi Eestissä ja silti kaikki on toisin. Mikä kaikki? No, ensinnäkin ilmapiiri ja miljöö, sitten kieli, sitten maaseudun luonto, sitten ihmisetkin, vaikka kovin monen kanssa emme puhuneet; respan väen ja myyjien ja ravintolan tarjoilijan. Mutta näkeehän ihmisiä kaiken aikaa myös sivusilmin, vai näkeekö? Aikaisin lauantaiaamuna päätimme ajaa Lihulan…

Eteenpäin elävän mieli Aina välillä tulee halu irtiottoon, kun kyllääntyy siihen mitä viimeiset kuukaudet on tarjonnut. En puhu oman kodin hyvyydestä, samanlaisesta elämänkumppanista tai tutuista rakkaista maisemista, vaan todella pitkästä ja kuluttavasta talvesta. Lumi ei ole ollut suinkaan pahinta, vaan pahempaa on ollut jatkuva jäätävä kylmyys ja viima. Se hyytää paitsi ruumista myös lopulta sielua.…