Carl Sandburg kirjoitti aikanaan jotenkin niin, että sumu saapuu pehmein kissantassuin. Ja siltä joka aamu nykyään tuntuu. Sama näky toistuu ja toistuu. Ensin laaksossa on vain pelkkää sumua, ilmassa jotain harsoa, jotain, joka on kosteutta, mutta jota silti ei tajua sellaiseksi. Vain vaivoin siihen pääsee edes hitunen aamun valoa. Ja sitten, ainakin vielä, aurinko alkaa…

ENSIMMÄINEN Tänään on syyskuun ensimmäinen päivä. Aivan heti sitä ei huomaisi, jos ajattelee, miten paljon lämpöä ja aurinkoakin yhä joka päivä meille suodaan. Kuten aamukuvasssa pari päivää sitten. Mutta kyllä luonnosta syksyn tulon huomaa, vaikkei ruska vielä ole edes alkanut. Haavat havisevat raskaasti ja lehdet läpsyvät jos pienikin vire käy. Usein ilma on sitten myös…

1. Otsikkoa olen käyttänyt kerran aiemmin, kun tein samannimisen jutun, tarinan tai mikseipä jopa ihan oikean novellin, jonka julkaisin kirjassani Tie vie (Otava, 1990). Kirjoitin teokseen pelkkiä uusia tekstejä, jotta saisin Hesarin arvostelussa sitten lukea, että olin kaapinut kasaan pöytälaatikkojen pahnanpohjimmaiset. No, minkä sille mahtoi. Kuten tiedämme, arvostelu on oikeassa aina. Kirjan nimi tuo mieleen…

YKSI Kuten tiedämme tai kuten ainakin Herakleitos jo 2500 vuotta sitten tiesi: pysyvää maailmassa on vain muutos. Mutta outoa kyllä syntymäpäivä on aina samana numeraalisena päivänä kuin ennenkin. Eikä tilanne muutu edes kuolemassa. Jossain statistiikassa se pitää aina kutinsa. Sama koskee myös kuolemaa. Päivämäärä pysyy, esimerkiksi se, että puolentoista vuoden päästä 10.1. 1926 Eino Leinon…

YKSI Vatsa on toiset aivot. Siinä lause jonka kuulin vasta vuosi pari sitten, jos oikein muistan. Se tuntui silloin hullulta. Mutta ei tunnu enää. Nyt tuntuu että vatsan aivot yrittävät ohjata päätä. Vatsani on aina toiminut hyvin, tai ainakin kohtuudella. Mitä pulissut ja kurissut ja moittinut vääriä ruokalajeja, mutta toipunut aina. Jos on ollut hankalaa,…

Mitä sairaus tosiaankin on? Oltuani nyt viimeisen viiden vuoden lähes kaiken aikaa terve, vain kiitävän pienen ja helpon hetken 2020 ensimmäisessä koronassa, sairastuin viime keskiviikkona ihan todella. Menin lääkäriin muusta syystä, olkavarren käsittämättömistä kivuista, mutta ne olivatkin minor factor, kuten nykyään sanotaan.     Heti aamupäivällä ruumiin valtasivat vilunväristykset, sitten tuli outo heikotus, sitten kuuma olo,…

YKSI Muutama päivä on täällä taas vierähtänyt ja kaikkea on saatu kokea. Jokainen, jolta tänne ylös ajaessa kysyi matkalla räkästä, kertoi, että se on kauhea, mitä ilmeisimmin siis kauheampi kuin koskaan ennen, kun paikallisetkin sen sellaiseksi kokivat. Mukana autossa kulki siksi paitsi useita karkoituskeinoja ja spraypulloja, jopa hyttyshattuja. Mutta kun tulimme Jerikselle, ei ainakaan mökkerön…

YKSI Joka vuosi on tullut jo tavaksi matkata Lappiin. Koko Lappi-hulluus alkoi 1970-luvun alkupuolella, kun Antti Tuuri sai päähänsä, että meidän pitää tehdä vaellusmatka Lapissa. Sain Antilta pitkän ja hyvin seikkaperäisen kirjeen, jossa kerrottiin aivan kaikista varustuksista jotka minun piti hankkia; lähtöpäivästäkin. Tottelin. Mukaan tuli myös nuori hieno kirjailija Esko Raento, lempinimeltään Renttu; valitettavasti enää…

1. KUKKIA, KUKKIA Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, matkata maailmalle siis. Kalaa saisi sitäpaitsi tuosta joestammekin. Mutta nyt ei puhuta kalasta, vaan kukista. Niitä näkee täällä. Riittää kun avaa oven ja menee ulos. (Yläkuvassa keltakannusruoho, ainakin näin luulen). Joka puolella luonto kukkii täysillä: ”Kylliksi! tai Liikaa”, kuten William Blake mietti aikanaan. Kun yksi…

Koko pitkän talven odotimme kevättä. Kun se tuli, alkoi melkein heti ja oikeastaan saman tien kesä. Ja nyt on jo juhannus. Puolen välin taukopaikka. Ei mikään ABC kuitenkaan. Mieluummin vaeltajalle tarkoitettu tupa Lapin erämaassa. Jos sanoo, että elämä kulkee nopeasti, sanoo sen miltä vanhempana tuntuu. Kun on lapsi, yksi tuntikin voi odottavalle olla iäisyys. Nyt…