Kello neljä aamulla

ja me olemme äkkiä hereillä,

kun sinä sitä haluat;

kun kädet toisiinsa kietoutuneet

ja toisensa taas löytäneet

niin pyytävät ja tahtovat.

Jos uni karkaa,

ei se heti palaa,

sanot ja hymyilet.

Hämärässäkin näen sen.

Kello neljä aamulla

ja sinä haet puhelimen,

alat seurustella lastesi kanssa

jotka varmuudella nukkuvat

Mustanmeren rantakylässä.

Kello neljä aamulla

sinä sanot hiljaa

että aina on hyvä olla,

kun mies löytyy viereltä.

Se mies olen siis minä?

Kello neljä aamulla

makaa laaksossa paksu sumu,

pumpulinen on täkki

unisen joen yllä,

jota ei voi nähdä.

Myös joki nukkuu vielä,

me vain edelleenkään emme.

Kello neljä aamulla,

kello neljä aamulla…

Ja äkkiä juuri nuo sanat

palauttavat mieleen sen,

mistä Bo aina muisti muistuttaa

lauseen maailmalla

aikanaan opittuaan:

”Sooner or later it´s always

four o´clock in the morning.”

(23.7.2017)