Uunin reunalla pölyttyy vanha valokuva.

Olen siinä Kallion kuvaamossa.

Puristan nallea kuten käsketty on

ja myös hymyilen niin kuin pyydettiin.

Mutta minä se silti olen,

pienenä yhtä pienessä kuvassa.

Silti kullattuihin raameihin ahdettuna,

vaikka sota vasta oli saatu loppumaan

ja vuonna 1948 elettiin vieläkin lamaa.

Miten toisin kaikki on nyt.

Sinä katsot minua ja nallea pitkään

ja otat siitä itsellesi muistoksi kuvan.

Niin pieni vanha valokuva on,

että se mahtuu kädelle kokonaan.

Ja kun sitä kuvaa tarkemmin katson

tulee sekä outo että tuttu tunne:

niin kuin nyt myös täällä

lepäisin ja eläisin

sinun kämmenelläsi.

(17.2.2019)