Vielä kerran haluan yhä sanoa
että tämä uni on kyllä myös oikea,
ensin tosin vain kuvia ja hahmoja,
mutta sitten pian paljon todempaa
kuin jossain menneisyyden filmissä.
Vanhan havumetsän lailla
täällä asuu mielen syvä hiljaisuus
jossa metsään eksyneelläkin
on aikaa löytää itsensä.
Niin on minulla nyt kanssasi.
Kuulet tämän vaikka olet unessa,
tunnet miten käsi tulee ja koskettaa.
Taas koittaa yö ja uusi päivä,
aamu aamulta yhä kirkkaampi.
Jos pahin talvi on jo ollut meidän,
mitä tuokaan tänne kevät?
Hiljaa se kohta hiipii luo
haluten aina uudestaan
aloittaa sen, minkä syksy
on ehtinyt niittää.