Tunnelit ovat ahtaita ja ikäviä paikkoja, mutta joskus niitä on ollut pakko rakentaa sinne, mihin luonto on muovannut vuoren tai vuoria, joita ei noin vain ole voinut kiertää. Suomessa tunnelin rakentamispakkoon riittää jo kalliomäkikin, minkä Turun pikatie osoittaa. Ajoin juuri E 18 -tunnelit taas Lohjalle mennessäni. Nuo tunnelit ovat kuitenkin avaria, leveitä, poistumisteillä kruunattuja eikä pisinkään niistä onneksi vielä aiheuta itselleni klaustrofobiaa, minkä muistan kokeneeni kerran Monta Blancia alitettaessa. Vesipisaroiden jysähtely auton kattoon toi tunnelmaan silloin oman aavemaisen lisänsä.
Suomessa, pienessä yritteliäässä ja ah aina niin viisassa maassa on nyt kuitenkin ruvettu suunnittelemaan tunnelia peräti Viroon, vai pitäisikö käyttää Eesti-sanaa. Tämä on modernia, tämä osoittaa edistyksellisyyttä, näin siis täytyy tehdä. Helsingistä Tallinaan kaivettaisi merenpohjan alle tunneli joka muodostaisi rautatieyhteyden Eurooppaan, kuten muuan slogaani kuuluu. Juuri äsken saimme kuulla että hintalappu olisi vaatimaton, vain 15 tai 20 miljardia euroa. Sen mukaan tunneli valmistuisi vuonna 2040 ja alkaisi hoitaa kansainvälisiä yhteyksiä nopeasti ja kunnialla. Niin suhauttaisimme puolessa tunnissa junalla Tallinnaan ja jatkaisimme siitä kohti muuta Eurooppaa. Näin Eurooppa siis viimein avautuisi meille?
Muuan liikemies jota vertaan Elon Muskiin on suunnitellun oman tunnelihankkeensa, jonka tietenkin olisi halvempi ja valmis jo 20-luvulla. Yhä hienompaa. Olisiko sekin vain rautatieyhteyden rakentamiseen tarkoitettu, on jäänyt minulle epäselväksi. Mutta jotain suurenmoista tuossa hankkeessa täytyy toki myös piillä.
Musk lähetti avaruuteen äsken oman sähköautonsa avaruusromua lisäämään. Hänen olisi kuulunut istua autonsa ratissa ohjailemassa sitä oikealle kiertoradalle. Olen lukenut ettei Teslojen tekeminen ole vieläkään kannattavaa eikä siitä mitään todellista bisnestä tulekaan, koska nykymuotoisten akkujen teho on rajallinen. Maailmanlaajuisesti niitä ei kyetä edes valmistamaan koko ihmiskunnalle. But who cares. Tärkeintä on bisnes, jota, eli Muskin rikastumista, edistää ihmisten huomio, uuden ja oikeasuuntaisen ajattelun tuoma mainos.
Euroopan kanaalin alle saatiin tunneli lopulta rakennetuksi. Sen hinta ylittyi moninkertaisesti alkuarviostaan ja sama tulisi pätemään myös Tallinna-tunnelin kohdalla. Länsimetroon valuneet rahat olisivat siten pelkkää rapaa pankin lattialla, kuten kunnioitettava Björn Wahlroos köyhien pankkikäynneistä aikanaan lausui. En ole mistään nähnyt, että Kanaalitunneli olisi tullut kannattavaksi, saati että rakentamiseen uponneita kuluja olisi saatu penniäkään takaisin. Lautat, ihmiset ja tavarat reisaavat kanaalin yli myös kuten ennenkin ja tunnelia ovat yrittäneet käyttää lähinnä onnettomat pakolaiset, joille ei ole suotu majaa missään. Junalla matkustaminen Lontoosta Pariisiin ei ole myöskään halpaa. Sama olisi Tallinnan tunnelin matkaajilla varmuudella edessään.
Pelle Peloton ei vielä ole tehnyt omaa suunnitelmaansa, mutta kyllä senkin aika koittaa. Suunnitelma voisi olla aika yksinkertainen: yhteyden saisi jo nyt, jos suostuisi matkaamaan vähän pitemmän ajan ja vetten päällä liikkuen ja vieläpä edullisesti vain muutamalla eurolla kun oikein hyvä tarjous satttuisi kohdalle. Ja katso: abradakabra – meillähän sellainen yhteys on: kantosiipialus, laiva tai autolautta. Jokunen miljoona ihmistä tuota matkustustapaa joka vuosi jo käyttää. Kenenkään en ole kuullut valittavan matkan pituudesta. Rattoelämään mieltyneet matkailijat toivoisivat ehkä pikemminkin, että laivamatka kestäisi vielä lisätunnin, tai kaksi.
Rupesin myös ihmettelemään onko rautatieverkkomme jotenkin tässä viime vuoden aikana täysin muuttunut, sen raidelevys nimittäin. Internet vastaa yksiselitteisesti, ettei ole. Rautateitä alettiin rakentaa maahamme, kun Suomi kuului tsaarin Venäjän alaisuuteen. Niinpä meillä on nopea ja hyvä ratayhteys itään koska raideleveys on sama, mutta Euroopassa leveys on kokonaan toinen. Sinne ei suomalaisella junalla koskaan huristeta, vaan vaunut olisi sitten Tallinnassa pakko purkaa ja ihmiset ja tavarat pitäisi lastata kokonaan toiseen junaan. Oma junamme ajaisi sitten taas tunnelia takaisin uuden siihen siirretyn lastin kera. Vai miten tämä pikku pulma on ajateltu ratkaista?
Jopa silta Merenkurkun yli Ruotsiin tuntuu jotenkin järjellisemmältä, varsinkin kun maa siellä nousee ja sen myötä yhteys Ruotsiin muutenkin hitaasti muodostuu. Mutta tuskin sitäkään tarvitaan. Ruotsiin, Tallinnaan ja Eurooppaan pääsemme jo, maailmalle muutenkin. En ole huomannut siinä enkä tavaranviennissä sen suurempia esteitä. Mutta mutta mutta… niin tullaan vielä moneen kertaan vastaamaan ja vakuuttamaan. Hulluus kukkii keveästi, lausui jo Paavo Haavikko aikanaan. Ehkä se on ainoa valo mikä tämän tunnelin päässä näkyy. Ja kaipa koko hanke muutenkin on jo syntyessään pelkkää merivettä täynnä.
(10.2.2018)