Myrsky on Shakespearen näytelmä (The Tempest) joka kirjoitettiin yli 400 vuotta sitten, mitä ilmeisimmin pelkästään Shakespearen itsensä kynällä. Myyttinen kirjailija on sekä ollut olemassa että joskus myös ikään kuin kollektiivinen nimimerkkikin. Tiedämme paljon, mutta lopullista totuutta emme hänestä taida koskaan tietää. Monia kirjoja Shakespearesta olen silti jo lukenut. Ja varmasti lisää tullaan kirjoittamaan. Aineisto pysyy kuitenkin samana.

Myrskyn juoni on yksinkertainen:  Prospero (jonka Paavo Haavikko otti alter egokseen) on joutunut petetyksi ja jätetty autiolle saarelle. Hänellä on kuitenkin magiikkansa ja niinpä hän saa Arielin, ilman hengen suostutelluksi yhteistoimintaan kanssaan. Ariel nostattaa myrskyn ja saa aikaan haaksirikon, joten saarelle päätyy muitakin, petokseen osallistuneita. Ja siitä näytelmä todella alkaa. Lopulta petos saa palkkansa, vai saako?

Näytelmät ovat näytelmiä ja tuon ajan näytelmät usein satuja, jotka upposivat kansaan. Hyviksi niitä ei tee lapsenomainen juoni, vaan Shakespearen runollinen kieli, joka nykyään tosin tarvinnee jo tulkin tai korkean sivistystason avautuakseen. Runoudessa on kuitenkin myös magiikkansa, Arielin kaltainen, joka siivittää aina eteenpäin. Joskus pienikin lause nostattaa myrskyn ihmisen sisällä. Myös niin voi sana toimia.

Luonnon voima, samainen Ariel, pistäytyi mitä ilmeisimmin eilen vierailulla täälläkin. Kaiketi juuri Ariel on syypää Valtteri-myrskyyn, joka katsomani sadetutkan mukaan kiertää paraikaa eteläistä Suomea kuin hidas hurrikaani. Sanotaan että myrskyn silmässä on hiljaista. Ja juuri nyt siinä olemme kai, koska hipihiljaista on. Mikään ei enää ujella saati ulvo hormeissa.

Muita ääniä kuulin, kun aiemmin jo heräsin. Naapurin Mikko ajoi pikkutietämme puhtaaksi lumesta kerran eilen illalla ja nyt uudestaan kello 5 aamulla. Tie on siis auki taas, vaikka pientä tihmua satelee? Muiden teiden kunnosta luen vasta varoituksia. Mutta ei hätää. Sähköt eivät menneet poikki, ruokaa on ja kun valostuu pääsen itse pihatöihin lunta kolaamaan. Pari kolaa odottaa tuolla pihalla jo puuhun nojaten. Ruumiin kunnolle lumen luominen tekee vain hyvää.

Netissä on edelleen kelivaroituksia ja hyvä niin. Moni on talvellakin ajanut uusilla autoillaan kuin olisi kesä, pyrkinyt hitaamman kuten minun takapuskuriin kiinni ja ikään kuin pakottanut suurempaan vauhtiin, kunnes lähtenyt sitten ohittamaan missä tahansa ja milloin tahansa. Mitään järkeä siinä ei ole, mutta järkeä ei saakaan ostaa kaupasta. Myös sen kehitystä pitää ihan itse auttaa.

Aina kun luen uutisia hurjista myrskyistä, muistan, että kyllä niitä on ollut ennenkin, jopa kovempia. Ei mitään uutta auringon alla, sanoo Saarnaaja.

Tuo Saarnaajan ikivanha Raamattuun päätynyt toteamus tuntuu korvissani myös Mika Waltarin lauseelta. Sinuhe, Turms? Moni vanha ajatus kelvannee hyvin uusiokäyttöön. Näyttää siltä, että kaikki ilmiöt ja varsinkin ajatukset kiertävät maailmassa kehää, kuten maapallo aurinkoa.

Nyt on kuitenkin sunnuntai, ennen niin pyhä päivä, jolloin muinaisen maailman muinainen Luojakin lepäsi myyttien mukaan. Kolaamisen lisäksi talossamme lienee silti muutakin toimintaa. Mutta ensin on mentävä ulos, kunhan vahvistava aamiainen on syöty. Pihalla lunta riittää, puhtaan valkeaa unta. Niin paljon sitä taas on tullut, ettei se noin vain katoa, varsinkin kun ensi viikolle ennustetaan pientä pakkasjaksoakin.

Paras siis hakea liiteristä myös lisää klapeja salin uunia varten.

Kun aiemmin nousin ja vilkaisin ikkunasta, huomasin, että autokin oli peittynyt lumen alle kuin uinuva koppakuoriainen pelkkä pihavalo turvanaan.

Onneksi tänään ei ole pakko lähteä minnekään. Niinpä kirjoitan kaikessa rauhassa ja kuuntelen vaimon tasaista hengitystä vierellä. Hän ei näppäimistön vaimeisiin ääniin onneksi hevin herää.

Myrskyn jälkeen on poutasää, laulaa joku muistissani. Mutta tänään saamme ehkä vielä lunta lisääkin. Tulkoot myräkät. Come rain, come shine, on vanha jostain nyt mieleeni sujahtanut englanninkielinen viisaus. Netistä löytyy sille selityskin: ”The idiom ´come rain or come shine´ denotes ´getting a thing done or committing to doing it, despite all obstacles or irrespective of how good or bad a given scenario is´. ”

Saammepa siis vaikka lunta tupaan, kaikesta selvitään, kun niin halutaan, olkoot vastassa hankaliakin vastoinkäymisiä. Asiat hoidetaan, ikävyydet torjutaan, jos suinkin voidaaan. Hyvät asiat otetaan ilolla vastaan, pahat puolestaan lannistetaan. Näin myös idiomin englanninoksen mukaan.

Päivän valjetessa pitänee minun siksi ihan fyysisesti nousta ja kulkea eteenpäin, kaiketi monille jo tuntemattomaksi jääneen Tarvajärven vanhoin sanoin: ”Ylös, ulos ja lenkille.” Pieni on ihminen luonnon voimien edessä, mutta lumikolaan ja lapioon hän voi aina silti tarttua. Oma apu, paras apu, muisti äitinikin aina hokea.

(30.1.2022)