Kirjailija Hannu Mäkelä

Paljon ovat ihmiset maailmassa joutuneet pohtimaan omaa elämäänsä ja ihmisen elämää yleensäkin. Miksi me olemme täällä, mitä varten elämme? Onko elämä syntynyt/syttynyt maailmankaikkeuden sattumasta, vai onko sen taustalla jokin salaperäinen, koko käsittämättömän suurta avaruuttakin isompi ajatus, järki, joka on sen luonut ja sitä yhä hoitelee? Kun vastausta ei ole voitu vieläkään täysin varmentaa, tätä yhä…

YKSI Lapit maisemat muistaa. Eritoten Muonion seudut Ylläs- ja Pallas -tuntureineen ovat monin tavoin tulleet tutuiksi aina Hettaa ja Enontekiötä myöten. Silti jokainen päivä täällä on yhä aina myös uusi. Se minkä on muistanut, vahvistuu, se minkä on unohtanut, palautuu. Siinä myös yksi avain matkailuun, joka kohdistuu tuttuihin seutuihin. Lapissa ei sittenkään koskaan tunnu siltä,…

YKSI Jokavuotinen matka Lappiin on alkanut. Kylläpä me olemme sitä odottaneet. Tämä on jo kuudes kerta kun matkaamme Muonioon yhdessä. Nyt juuri olemme Kemissä, joka on jo Lappia, Meri-Lappia, kaiketi. Yövymme samassa pienessä mutta kodikkaassa lasitalossa kuin vuotta aiemmin. Rivistö moderneja mökkeröitä kyyhöttää Lumilinnan edessä meren rannalla. Koko yön täällä ylhäällä on riittänyt valoa niin,…

Maailmassa on paljon värejä. Hauska lause. Vähän kuin kouluaineen aloitus entivanhaan. Mutta tosi se on silti. Vaikka varsinaisia päävärejä ei ole tusinaakaan, niistä löytyy lukemattomia sävyjä. Sävyjen määrä näyttää vain kasvavan, mitä ei voi olla huomaamatta jopa siitä, kun näkee uusmaalattuja vanhoja puutaloja, nykyarkkitehtuurin moderneja värihirvityksiä tai upouusia automerkkejä. Sävyistä tulee outoja ja usein myös…

Vanha laulu sanoo sen, tai sanoi, moniko sitäkään enää muistaa: ”On juhla ja juhannusilta.” Joskus todella niin olikin. Lapsena maalla Siikasaaressa paloi aina iso juhannuskokko luodon kärjessä. Luoto oli peruskalliota ja saari muista niin kaukana, ettei tulipalonvaaraa ollut tai jos oli, niin ainoastaan meille itsellemme. Ainakin äitini mielestä. Hän kävi vielä yöllä ikään kuin salaa…

Viime lauantaina heräsin aamulla ja muistin äkkiä uneni, mikä ei ollut tavallista, koska ne katosivat herätessä lähes aina. Unessa seisoimme A:n kanssa ulkona ja koira, tuo kunnioitettava herra Pate, juoksi meidän ympärillämme ja teki täyttä ympyrää niin kiivaalla laukalla että näytti lentävän. Niin kovaa se ei koskaan ollut minun nähteni juossut. Eikä juossut nytkään, kun…

Kulunut viikko on ollut edes sään suhteen armollinen. Ei liian kuuma, ei liian kylmä. Sellaista kesää meille nyt myös ennustetaan, kesää entisaikojen malliin. Entisajat olivat aina hyviä, eivätkös kuulemma olleet? No, kyllä menneisyyteen mahtui ihan samaa kuin nykyisyyteen. Puhutaan paljon siitä, että lapsuuskesinä paistoi ennen aina aurinko, mutta minä muistan saaremme kesistä varsinkin sateet ja…

Nyt jos koskaan luonto kukoistaa, juuri nyt on se ennenkin niin odotettu ”Suomen suven suloin aika”, myös laulun mukaan. Vanha laulu jonka enää harva osaa. Mutta silti se on olemassa ja puhuu. Kuten puhuu luonto ja sen kaikki kasvit ja niiden kautta elämän suuri, ihmeellinen ja alati yhtä käsittämätön voima. Sadepäivä saapui ja sai ehkä…

On varhainen sunnuntaiaamu ja taas yksi viikon mittainen legi on kuljettu lähes loppuun. Eilen piti lähteä taidetta katsomaan, mutta luonto ja sää voittivat. Kylmän aamun jälkeen seurasi lämpimämpi päivä, johon aurinkoakin mahtui hetkittäin. Taidetta annettiin nyt niin. Siksi kävi kuten usein käy: jäimme kotiin ja puuhailimme sitä kaikkea mitä kodissa tarvitaan, siivouksesta korjaushommiin. Niin on,…

LIPUT LIEHUKOOT Äiti on ainakin kerran äänestetty suomen kielen kauneimmaksi sanaksi, mikä tuskin johtuu sen äänneasusta. Äät ja ööt eivät soi laulullisesti kauniisti, mutta sanan merkitys ja sisin kyllä. – Aitäh, sanoo viron tai eestin kieli siitä. Myös omassa äiti-sanassamme on kiitos leivottu sanan sisälle ja yleensä äiti jopa sen ansaitsee. Synnyttäjällä kun on lapseen lähes…