Kun Valta syntyy, hän tulee maailmaan, kuten kaikki muutkin: itkien ja kitisten ja silmiään valossa siristellen, ruokaa, hellyyttä ja rakkautta kaivaten.

   Saako Valta sitä mitä haluaa on arvoitus. Millaisessa ympäristössä hän sitten kasvaa, toinen sellainen. Kumpikin muokkaa Vallasta kaltaistaan. Jokainen ihminen on toisenlainen kuin muut, jos identtisistä kaksosista ei puhuta, mutta Valta on aina ainutkertainen. Millainen, sen näyttää sitten tulevaisuus.

  Koulussa Valta joko menestyy tai sitten alkuun ei, mutta pyrkii siihen silti. Pitääkö opettaja hänestä, huomaako hänen lahjakkuutensa; pitävätkö luokkatoverit pihan leikkikumppaneista puhumatta, se ratkaisee Vallan elämän suunnan ja kehityksen. Vallalla on yksi ominaisuus josta tulee aina vain keskeisempi: hän haluaa olla suosittu ja miellyttää. Joillekin se onnistuu heti, joillekin vasta kovalla, uupumattomalla, pitkäjänteisellä ja vaivihkaisella työllä.

    Sillä työllä on myös tummat puolensa. Ei niin että Valtaa voisi moittia kavaluudesta tai kanssaihmisten hyväksikäytöstä, mutta mitä vanhemmaksi Valta kasvaa, sitä helpompaa ja tärkeämpää on operointi ihmisten kanssa. He ovat nappuloita Vallan shakkipelissä. Sen osaaminen on kaiken a ja o.

     Jos koulussa äänestetään suosituinta oppilasta, jostain syystä Valta keikkuu aina kärjessä ja usein siellä myös pysyy. Valta voi ostaakin ystävyyttä tai ainakin hän lupaa, että jos äänestät ja tuet minua, et kadu.

Jos lupaus sitten unohtuukin ja joku katuu, ei väliä. Myöhäistä on silloin toisen enää kääntää kelkkaansa, kun tuki on annettu. Kelkka on mäen alla eikä pääse enää huipulle ilman Vallan apua. Sitä pitää tältä silloin oikein tosissaan rukoilla.

  Valta ei vielä yhdeksännellä luokallakaan tiedä mennäkö ammikseen vai pyrkiäkö lukioon. Sen ratkaisee tietenkin oma sekä halutun lukion keskiarvo, mutta myös moni muu seikka. Mikä ammatti antaisi Vallalle parhaan mahdollisen lähtökohdan tulevalle uralle, ei ole heti selvää. Koska Valta tarvitsee aina muita ihmisiä tuekseen, sitäkin on mietittävä tarkoin.  

 

     Tähtäin ei ole opinnoissa sinänsä, vaan siinä missä niistä olisi Vallalle eniten apua, kun haluaa edetä kohti korkeuksia. Valtiotieteellinen lupaa uraa politiikassa; juristeria auttaisi lain kiemuroissa. Tai sitten toiminta vaikkapa ammattiyhdistysliikkeessä. Sen, työntekijän tai työnantajan puolen määrää mitä ilmeisimmin sattuma, jos kodin tausta tai kasvatus ei ole luonut siihen riittävää pohjaa.

   Opiskelu ja pyrkiminen eteenpäin ei aina suju helposti. Mutta muitakin muttia riittää. Jos haluttuun ammattiin pääsy ei onnistu, jos vaikkapa oikeustieteelliseen pyrkiminen hannaa vastaan, on kuitenkin tärkeää, että Valta on edes kuppilan humanistisissa opiskeluympyröissä löytänyt jotain lain tuntemusta oleellisempaa: ryhmän, kerhon tai sitten ihan oikean puolueen, jonka nuorisojärjestössä hän voi alkaa kipuamisensa kuten ennenkin koululuokkien malliin.

   Koska demokratiassa kansa päättää siitä, kenet valitsee, on Vallan parempi olla tunnettu kuin tuntematon, sillä miksi äänestää sellaista, jota kansalainen ei näe tai kuule? Olla tunnettu tarkoittaa sitä, että Vallan täytyy päästä näkyviin. Pitää siis olla uskallusta, näyttävyyttä, ärhäkkyyttä ja sanomisenkin halua.

   Jos itse ei osaa pukea hyviä ajatuksiaan sanoiksi, Vallan on löydettävä samanmielinen toveri, jolla sellaista taitoa on ja myös halua auttaa Valtaa. Käsi käden pesee. On myös opittava sujuvasti lukemaan se mitä muut kirjoittavat ja varsinkin puhumaan. Puhetaidon oppitunneista ei Vallalle koskaan ole haittaa; silkkaa hyötyä vain.

  Tärkeää Vallalle on sekin, miltä hän näyttää. Ennen piti esiintyä arvokkaasti, nyt somemaailma ja sen seuraajat arvostavat muodikasta ulkonäköä. Miehellä ei aina saa olla solmiota, vaan yllä voi olla jotain rennompaa. Jos Valta taas on nainen, on hänen silti myös hyvä käydä lenkillä ja vaikkapa joogata tai voimailla. Niillä mennään: reippautta ja railakkuutta liittyy kuviin, mutta juhlissa myös glitteriä ja proseccoa. Aina läsnä pitää olla tekemisten tallentaja, valokuvaaja, paremminkin ystävä, joka sitten jakaa otokset somessa sekä omalla että myös Vallan tilillä. Mitä enemmän tykkäyksiä, sitä enemmän mahdollisia ääniä.

     Kaikki yhteiskunnallinen viisaus alkaa nykyisin siitä, että pitää ymmärtää mistä kansa pitää. Kansa taas pitää aina siitä millaisia sen omat arvot ovat. Partypartyn hilebile on hottia; mikään ei voita pientä irroittelua suuren väkijoukon keskellä festareilla oman luottokuvaajan kanssa. Mutta sekin on vain vapaa-ajan hetken kestävä huuma. Kun tulee puhe ikävistä asioista, joita sentään maailmassa on jo enemmän kuin tarpeeksi, on oltava vakavan näköinen ja lähes arvokas; miehelle ilmestyy silloin solmio kaulaan, tumman puvun ja valkean paidan somisteeksi. Naisvallan vapauden symboli eli bilemekko taas vaihtuu mustaan, yksinkertaiseen mutta kalliiseen kolttuun. Sen on määrä kuvastaa surua.

    Vaikutelman luominen on nykymaailmassa tärkeää, sen Valta oppii kantapään kautta. Ja kun siinä onnistuu, Valta kohoaa vähitellen pinnalle. Syntyy myönteinen turbulenssi ja mitä enemmän Valta pääsee esiin ja uusiin ja parempiin asemiin, sitä suuremmaksi voi avustajien määrä myös näissä asioissa kasvaa.

  Mihin Valta pyrkii, mitä hän oikein haluaa? Valtaa ja valtaan tietysti. Yhteiskunnasta ja sen hyvästä on tietenkin aina syytä puhua, painottaa sitä, että olemme isänmaan, vapauden, demokratian ja miksei usein myös pienen ihmisen asialla. Sellainen puhe pitää vallassa; kansaa ei sovi halveksia julkisesti. Jos jotain lipsahtaa, jos sen tekeekin vahingossa, siitä seuraa pelkkää harmia. Valta saattaa alkaa luisua Vallan käsistä.

   Pitää myös tietää kenen kanssa seurustelee, ainakin julkisesti. Vallan kahvassa jo oleva on siksi mainio toveri. Vallaton taas ei suinkaan ole otollisin ystävä, vaan itse asiassa useinkin onneton luuseri. Miten sellainen koskaan pääsisi valtaan ja sitä myöten myös jakamaan yhteiskunnan parhaimmille tytöille ja pojille tarkoitettuja etuja. Ei käy. Siinä valitettavasti yksi maailman kirjoittamattomista laeista.

    Myös Vallalle etuja jotenkin ja jostakin siunautuu, vaikka se ei toki ole Vallan tarkoitus. Ne auttavat häntä vain tärkeässä missiossa eli matkalla huipulle. Jos Valta ei heti kohoakaan korkeimmalle, on silti hyvä pysytellä hinnalla millä hyvänsä ylimmän vallan tai ainakin puolueen vallan liepeillä. Ties vaikka jokin heilahdus siellä ja lounastuuli täällä nostaisi Vallan sinne minne hän palavimmin haluaa: koko kansan suurimmaksi vallankäyttäjäksi. Ja sen myötä myös saman päätösvallan pitäjäksi niin kauan kuin se suinkin mahdollista on.

    Vallan on uransa aikana ollut syytä myös mennä naimisiin ja luoda kumppaninsa kanssa kuva seesteisestä ja tasa-arvoisesta liitosta. Mikä perheessä onnistuu, sen yhteiskuntakin saa kokeakseen! Avioliitossa ollaan siten lähes aina. Lapsia syntyy yksi, enintään kaksi. Puolison pitää myös olla jollain lailla näkyvissä ja hyvässä asemassa, kunhan ei liikaa. Arvojärjestyksen täytyy perheessä näkyä, tosin ikään kuin huomaamatta. Myös se kohottaa Vallan arvoa muun maailman silmissä.

    Epäsäätyinen kumppani ei ole hyväksi kuten ei vastaava ystäväkään, vaan hänestä kasvaa ajan myötä lähinnä painolasti. Silloin on syytä ottaa ero ja löytää uusi, sopivampi puoliso. Tärkeää ei ole totuus liitosta vaan eron mediassa saama julkisuus. Syy ei siksi koskaan voi olla Vallassa, vaan kumppanissa. Kun asian hoitaa vihjaillen – toiset itse asiassa sen hoitavat – on lopputulos lähes aina positiviinen. Nykymaailma kestää jo eron, vaikka ennen se olisi ollut jonkinasteinen skandaali. Nyt uusi alku osoittaa pelkästään Vallan rohkeutta ja kykyä itsenäisiin päätöksiin.

  Näin Valta elää ja etenee, ja kuten aina, kohoaa niin ylös kuin voi ja pitää sitten kynsin hampain kiinni asemastaan yhteiskunnan hyväntekijänä. Miksi luopua siitä, mihin itse elämä on hänet oikeuttanut?

   Sääli on silti todeta, että jopa kaikkein korkein Valta joutuu joskus myös vallastaan luopumaan. Viisas luopuu omasta halustaan, mutta Valta tekee sen aika harvoin; hänet lopulta vain työnnetään pois. Syy siihen ei koskaan ole hänessä, minkä Valta tai oikeammin hänen kirjurinsa paksussa elämäkerrassa aikanaan hienotunteisesti mutta selvästi osoittaa. Todelliset haudankaivajat nimetään. Tarkasti kerrotaan myös kavalien ystävien ja puoluetovereiden kieroilut ja petokset, joilla äänestävää kansaa harhautettiin. Vihjailuilla ja epämieluisalla julkisuudella alettiin horjuttaa Vallan mainetta ja se siitä sitten. Nyt syylliset saavat kirjassa viimein ansionsa mukaan ja syystä. Kuinka tuollaiset toverit ovat voineet koskaan edes olla tovereita? Noita kiittämättömiä on Valta aikojen saatossa kaiken lisäksi monin tavoin palkinnut.

    Vanha ystävyys on siten lopullisesti nollattu! Elämäkerta kertoo totuuden, siksi se on kirjoitettu. Yhtä pahoja Vallan kamppaajia ovat kuitenkin olleet myös uusi sukupolvi, tuoreet tulijat. Itse asiassa he ovat arvottomia pyrkyreitä,  jotka eivät ole lainkaan piitanneet Vallan uran ja menneisyyden ansioista, politiikan säännöistä puhumattakaan. Juuri he, ja ehkä juuri he, ovat kieroiluillaan olleet sysäämässä Valtaa pois oikeutetusta asemastaan. Hänellä olisi kuitenkin ollut vielä paljon paljon annettavaa.

   Niin käy, että vallan ulkopuolelle jäätyään Valta jopa heikkenee ja vanhenee. Joskus, jos kohtalo on suopea, Vallalle annetaan vielä hetki armonaikaa ja hänet lähetetään (toki kansan ja puolueen masinoimien äänien avulla) Brysseliin kaltaistensa hyllytettyjen pariin. Siellä Valta voi vielä hetken jos toisenkin säteillä ja tuntea olevansa vallassa ja itse asiassa vallan vielä todellisemmalla huipulla. Onhan Suomi vain piskuinen maa, kun taas Eurooppa ja Unioni se, joka todellista valtaa kaikkialla pitää.

   Myös tuolla jäähdyttelyuralla on kuitenkin aikansa ja aika loppuu aina. Ja niin käy, että joskus – herra paratkoon – jopa Valta lopulta kuolee. Se tapahtuu usein hiljaisesti, koska Vallan ulkoiset merkit ja jopa ulkonäkö ja someseuraajat ovat vuosi vuodelta rapistuneet, myös Vallan itsensä mielestä. Dio mio! Leikkaukset, botoksit, lääkkeet, mitkään niistä eivät auta enää silloin, kun herra Kuolema saapuu ja vinosti hymyillen koputtelee ovelle.

    Niin Valtakin sitten lopullisesti haudataan.

    Jos hyvin menee ja suopeutta jälkeenjääneiltä vallankäyttäjiltä riittää, ilmestyy haudalle joskus ehkä jopa patsas, tosin moderni sellainen, kuvanveistokilpailun tulos. Mutta sekään ei auta; haudalle käy kuten kaikille muillekin. Vuosien ja kymmenten myötä ei oikeastaan kukaan enää muista millainen ihminen haudassa itse asiassa makaa. Vain jokin nuori politiikan tutkija voi joskus ruveta penkomaan Vallan elämää, tosin sellaisesta näkökulmasta, joka Valtaa itseään ihmetyttäisi, suututtaisikin. Mutta mitään merkitystä sillä ei ole edes hänelle. Vallasta on jäljellä enää pelkät kiveen hakatut vuosiluvut, joiden yläpuolella vielä vuosikymmenten ajan näkyy Vallan syntymässä saama nimi; jäkälän ja happosateiden hitaasti himmentämä.

(13.8.2022)