Yö oli levoton, koska läheisessä kylässä juhlittiin. Hiljaisuuden piti tulla kello 12, mutta se myöhästyi tunnilla. Yöllä kajarien pauhu kuuluu kaukaa. Etelän kuuma veri? Musiikki oli kovaa, arabialaisvaikutteista jytää. Ja juhlijat ilmeisen hilpeitä. Onkohan juhlimisen astekin sitten samaa kuin Suomessa, sitä en tiedä. Jostain syystä en harhaillut läheiseen kylään läpi pilkkopimeän vain sanoakseni, että basta. Kuka kuuntelee, kun on juhla? Ja tuleehan se hiljaisuus, kun sitä ei enää odota.

Mutta aamu aikainen, siitä tiedän jo jotain. Lumoavaa oli kulkea rannalla ja katso tyhjää merta ja aivan yhtä tyhjää rantaa. Rantatuolitkin odottivat, että joku tulisi ja valtaisi ne pyyhkeellä kuten usein, mutta ei, ei ristin sielua.

Kunnes kaukana hahmo, uija joka meni mereen ja tuli sieltä myös pois. La solitudine, muttei Laura Pausinin laulamana.

Kuvasin pari videota taas, ja muuta muukin kuva tuli otetuksi. Sekä kaksi kiveä rannalta. Muistan miten Turms poimi kiviä jokaisessa elämänsä uudessa käänteessä, mutta tästä ei ollut kysymys. Nämä jäävät muistuttamaan Calabrian rannasta ja avaruudesta; ne lienevät parasta täällä.

Pilviä alkoi kerääntyä, sitten isompi rintama ja pian se kiirehti päälle ja heitti myös sadetta maahan. Hieman selkäänikin, kun istuimme ulkosalla katetun pöydän ääressä aamiaista syöden.

Calabria on kuuluisa bergamote-hedelmistä, kirpeistä sitruksista ja jos erehtyi ottamaan siitä valmistettua mehua, tiesi jotain tehneensä. Mutta ylpeästi siitä ja tartufojäätelöstä puhutaan. Kun eilen saavuimme ulos lentokentältä, meitä odotti sama yöllisten juhlijoiden musiikki ja chilipippureista valmistetut riipukset annettiin jokaiselle kaulaan pantaviksi. Liikuttavaa, jotenkin. Köyhä maa on ylpeä tuotteistaan, vaikka aivan näin pohjoismaiseen makuuni ne eivät tunnu istuvan. Maassa maan tavalla on hieno lause, mutta oppipoika voi olla huono. Ja onkin.

Muuten aamupalalta löytyi kaikkea paitsi kovaa juustoa. Paljon hedelmiä, hyviä, focacciaa, leivoksiakin, joskin niitä en ottanut kuin murenen. Koska sataa, ulkoilu jää vähiin, joten painostakin on huolehdittava. Ruumiin terveys ja mielen terveys, mens sana in corpore sano. Tuohon yhteisyyteen minä uskon.

Mutta aina on muuta, muutakin. Ja vaikka sade piiskaa maata ja tuuli taivuttaa puitten larvat, on näkymä kaunis. Quanto é bello qui. Kyllä täällä voi olla kaunista.

(4.9.2021)