Käsidesistä on tullut päivän sana, nykyajan aamuhartaus. Ennen sellainen kuultiin kouluissa ja radiossa; mutta nykyään nuo vanhat tavat ovat katoavaa kansanperinnettä. Käsidesi sen sijaan on sananakin moderni. Se on saavuttanut suuren maineen ja kilpailee ykköspaikasta suojahanskojen ja kasvosuojainten kanssa, tosin aika voitollisesti. Vasta lähiviikot näyttävät rynniikö kasvosuojain tai kasvomaski tai suusuoja tai hengityssuoja (millä nimellä tuotetta kutsummekin) sen ohitse. Hanskat eivät näytä olevan se ykkösjuttu. Ainakaan vielä.

Bisnesmiehemme ovat huomanneet että kansakunta elää hädänalaisessa ja lievästi sanoen hysteerisessä tilassa. Koska meillä on pandemia ja virus on kavala, meillä on siten alituinen kuolemanvaara kintereillämme. Maltti ja sitkeys ovat silti tässäkin asiassa valttia. Näin edelleen uskon.

Tilastojen mukaan ihmisiä on kyllä tähänkin saakka kuollut runsain määrin milloin mihinkin tautiin ja me tulemme kuolemaan myös viruksen kuoltua, mutta silloin ruumiit lasketaan toisin kuin nyt. Miten suuri ero on, ja millaisia ruumiita eristys tuottaa, siitä ei ole vielä lainkaan käsitystä. Niitäkin saamme. Tämä hetki on kuin Talvisotaa, josta kansakunnan täytyy selviytyä hengissä jo toisen kerran historiansa aikana. Toki selviydymme, vaikka tiukkaa tekee. Kiintoisaa on ollut huomata sekin, että pahin vihollinen tulee aina idästä. Koskaan se ei näytä ilmaantuvan vieraisille yhdestäkään laskevan auringon maasta. Tosin meille se itse asiassa taisi tulla lentomatkailijoiden ja laskettelijoiden mukana?

Mitä tekee bisnesmies (tai -nainen) kun huomaa, että jollain tavaralla on kysyntää kansakunnan tilasta huolimatta. No, hän haalii sitä hurjan tukun ja pyrkii sitten myymään kaiken yhtä hurjalla voitolla. Käsidesin osalta olen törmännyt tähän itsekin. A. on käskenyt minun sitä käyttää ja miehen lailla olen toki alistunut tähän. Kun sitten Munkkivuoren ostoskeskuksessa oli kaksi lipeväpuheista naista myymässä käsidesiä, menin tietty pöydän luo (etäisyyden muistaen). Ja vaikka piskuinen pullo maksoi viittä vaille 20 euroa, se lähti mukaan, tosin pitkin hampain. Mutta tietenkin sillä ajatuksella, että se olisi kotonamme tarpeen.

Kotona sain kuitenkin kuulla kunniani, eikä sitä kunniaksi voinut enää kutsua. Olin kuulemma langennut lipevään naispuheeseen ja maksanut desistä niin paljon liikaa, ettei se enää tuntunut järjelliseltä. Totta. Käsidesin valmistamisen peruskustannukset lienevät litralta alle euron, pitäähän alkoholiin kaiketi vain sotkea jotain geelin tapaista, ja nykyisessä tilanteessa ei ole markkinointikustannuksia lainkaan. Ne hoitaa valtioneuvostomme tavalla joka ei lisävetoa enää kaipaa.

Häpesin hieman tekoani ja otin pullon pöydältä ja piilotin sen autoon. Jopa desin haju oli väärä, olin saanut kuulla. Mutta ehkä voisin autossa yksin ajaessa mennen tullen sentään sivellä sitä käsiini ja tuulettaa kädet ennen kuin taas saavun kotiin.

Paria päivää myöhemmin tuli asiaa suureen miehiseen tavarataloon, jonka nimen jätän ajanpuutteen vuoksi mainitsematta, kuten Masi Larva, tuo suupaltti edesmennyt ystävä usein vitsaili. Etsimme liikkeestä sitä mitä kaipasimme ja löysimme haluamme. Lopulta A:n silmä osui myös käsidesipulloon. Kas, iso pullo. Täällä sen hinta ei päätä huimaisi.

Hän hymyili ja hymyilin minäkin. Mutta vasta sitten hymyni repesi, kun nuori mies kassalla oli lopulta saanut selville tämän myyntiin juuri tulleen käsidesipullon hinnan. Se oli viittä vaille 30 euroa. Ei vähä mitään.

A:n kunniaksi on sanottava, että pullo ei lähtenyt matkaan.  Päinvastoin  se palautui tuikeiden kommenttien kera. – Sinä sen sijaan ostit sen pullon, hän myös huomautti. Myönsin sen taas kerran. Ja niin me poistuimme kotiin pää pystyssä ihmetellen, mihin jamaan covid-19 on ihmiskuntaa näinkin saattanut.

Kaikesta tavarasta voi toki pyytää mitä hintaa tahansa ja sanotaan, että oikea hinta on aina se, minkä ostaja suostuu maksamaan. Mutta silloin kun olemme tilanteessa, jossa hysteria ja pelko on vallannut ihmiset ja monesta todella tuntuu siltä kuin kuolema hengittäisi aivan tuossa lähellä, ei tällaista sentään pitäisi suvaita. Kyseessä ei ole enää tavanomainen röyhkeä ryöstö, tuo kapitalistin tavanomaisin unelma, vaan jotain paljon pahempaa. Hädällä spekulointi, vieläpä laskelmoidusti, on yhtä tympeää ja surkeaa kuin se, mitä ilmavoimiemme eläkkeelle juuri jäänyt komentaja teki hypätessään rahasta jenkkifirman viimeisintä lelua eli hävittäjää lobbaamaan.

Turha muuten sanoa, ettei Suomi mitään hävittäjiä edes tarvitse. Ne ovat vanhanaikaisia jo syntyessään. Juuri lukemani artikkeli kertoi, että ilmasodankäynnin seuraava askel ovat dronet. Pieniä, huonosti havaittavia ja vaikka minne osuvia tuhoisia vempaimia, joiden hinta on miljardisosa isojen poikien unelmaleluista. Vaan mitäpä siitä. Kun kerran pääministerikin on ilmoittanut hävittäjät tahtovansa jopa tässä katastrofaalisessa taloustilanteessa, ne me myös saamme. Korkea hinta määrää siis laadun? Näin on, varsinkin jos siihen uskoo.

Liekö kenraalin eläke niin matala, että leivän päälle hän kaipasi vielä voita Tuntemattoman sotilaan tyyliin, sitä en tiedä. Joka tapauksessa sekä käsidesistä että hävittäjistä alkaa mielessäni soida vain kaksi kappaletta. Toisen on tehnyt trio Niskalaukaus, toisen Juice Leskinen. Kyllä siellä ladon takana voisi jotain tapahtuakin. Jos ei sentään todellista tappotuomiota niin ainakin julkinen häpeäpaalu niin uusien huippuhintaisten desien valmistajille kuin kenraalillekin. No, hän lienee jo osansa saanut. Liekö yllätys miehelle, että jopa karskin sotilaan kunnia voi noin helpolla (halvalla?) kadota.

Näin pitkälle olemme vähän yli kuukaudessa tässä karanteenissamme jo päässeet. Minne vielä ehdimme? Vaan minkä me voimme ihmisen lapselle. Ahneus on yksi kuolemansynneistä, minkä äskeinen vierailuni apteekissa todensi. Pullo desiä, tosin pienikokoisempi, maksoi halvimmillaan kolmisen euroa; brändimerkki sitten lähes viisi. Sen halvemman hinnan suostuin ilolla maksamaan eikä se brändikään ollut pahinta lajia. Samalla kiitin pleksin takana minua katsovaa rouvaa siitä, ettei apteekki rahastanut enempää. Hän yhtyi ihmettelyyni desien villeistä markkinoista ja sanoi myös kasvosuojusten hintojen olevan kohoamassa. Ehkä spekulanttien kannattaisi panna aina  vain lisää satsausta myös niihin.

(18.4.2020)