Ilta tulee hiljaa, valo himmenee.

Menen ulos ja hengitän ilman raikkautta,

palaan sisään ja tunnen sinun tuoksusi.

Yhä vain se viipyy tällä vuoteella,

vaikka lähdit luotani jo eilen.

Mutta osa sinusta jää aina tänne.

Kuuntelen joutsenten ääniä laaksosta,

niidenkin huudot ovat kaihoa täynnä.

Jostain ne tuolla pitivät yhä neuvoa,

vaikka ovat etsineet tulvajärveltä

ruokaa, kumppania, uutta elämää

koko pitkän uuvuttavan päivän.

Samaa olen kauan tehnyt itsekin

mitään tai ketään enää löytämättä.

Mutta nyt odotus on viimein ohi.

Eivätkä  edes joutsenet enää ui joella.

Äkkiä vain ne nousevat siivilleen

ja lentävät laillamme jonnekin pois,

kohti toista aikaa ja paikkaa.

(9.4.2019)