Lisää lunta tuli enkä voinut muuta kuin ottaa kameran ja lähteä katsomaan miltä maailma näytti. Ihan sellaiselta että tuntui kuin täällä voisi sittenkin elää – ja elää vielä kauan.

Surkean syksyn jälkeen on taas todellista toivoa siitä, että kevät tulee. Jo tämä maisema lupaa hyvää. Valkea maa, musta vesi, taivaalla kuu, juuri nyt. Yö tulee, hiipii kuin ilves, jonka jäljet yhtenä aamuna tuolla olivat. Ja sitten saapuu uni, rauhallinen kerrankin. Siihenkin päivän kuvat liukuvat mukaan.

Nämä hetket haluan muistaa.

Joskus toden totta jopa minulle käy näin: kuvat saavat kerrankin puhua enemmän kuin sanat.

(14.1.2019)