(Kuva: William Blake)

1.

Silloin tällöin katson, mitä jo valmiiksi roskapostiin joutuneissa viesteissä on. Siksi että joskus omat asialliset viestini ovat joutuneet suoraan suurten toimijoiden roskalaatikkoihin, kun niissä on esimerkiksi ollut liitetiedostoja, vaikkapa käsikirjoitus tai kuvia. Vaan onneksi minulla on ollut töistäni kopiot ja muutkin tavat tallentaa. Mitään pahempaa ei vielä ole sattunut.

Joskus roskapostissani on yhä kutsuja kanssakäymisiin kepeitten neitosten kanssa, jotka kuulemma ovat ihastuneet profiiliini. Sellaista he eivät ole edes voineet löytää, kun en kuulu mihinkään naamakirjaan. Paljon on ollut myös ilmoituksia kohdalleni osuneista voitoista, joita varten minun täytyy vain ilmoittaa tilinumeroni. Minulle tarjotaan myös huippuhalpaa lainaa ilman vakuuksia, ja taas tilinumeroa halutaan. Suuremmoisia työpaikkatarjouksia oli ennen, nyt vähemmän; ikänikö tähden? Sääli, sillä työkykyisenä pidän itseäni yhä. Onneksi on tämä vapaa ammatti ja onneksi tämä blogi, jossa vapaus säilyy suurimmillaan. Vapaus on ainetta, sanoi jo Erno Paasilinna.

2.

Muuan roskaposti on alkanut kuitenkin toistua ja siinä on ollut uusi ja kiinnostava asia. Joku on hakkeroinut tiedostojani ja löytänyt yhden salasanoistani, minkä hän minulle osoittaa. Salasanaani ei ole ollut aivan helppo avata, sen tuntee minun lisäkseni vain oma poikani. Mutta kaiketi isoilla tietokoneilla suoritettu hakkerointi on joka paikassa vain lisääntymään päin.

Kuka tämä selkeä rikollinen on, sitä en vielä tiedä; englanniksi hän kirjoittaa. Pelkkä hakkerointi on jo rikos, mutta se on vasta alkua. Jos en maksa tälle tuntemattomalle kahtatuhatta dollaria (varmaankin vaatimaton alkupyyntö), hän tulee lähettämään tiedostoja, joista käy ilmi että olen käynyt pornografisilla sivuilla tai muilla vastaavilla. Hän katsoo, että minun kannattaa maksaa rahat, koska hänen viestinsä aiheuttama kauhistava häpeä muuten lankeaa ylleni. Hän lähettää kielteisessä tapauksessa sivustot kaikille joiden kanssa olen postia tällä menetelmällä vaihtanut; lista on kuulemma hänen hallussaan.

(Kuva: Googlen sivulta hakusanalla pornografia)

3.

Ehkä minun pitäisi kääntyä poliisin puoleen, mutta ihan heti en siihen vielä ryhdy. Heillä on varmasti liian vähän väkeä ja uskon, että uuden yksikön kaikki aika menee kun Airiston Helmen datoja availlaan. Tuo näytelmä jatkuu vielä pitkään täydellä teholla ja b-filmin jännityksellä, paikalta puuttuivatkin enää vain panssarivaunut ja hävittäjät, kun pieni Suomi näytti naapurille suurta voimaansa kommandopipoineen kaikkineen. Ja kas, sehän onnistui ilman Natoa. Mihin me siis Natoa tarvitsemme?

Kiristäjäni kanssa juttu kaiketi jatkuu myös, koska en maksa. Itse asiassa uhkaus huvittaa minua, koska häpeää en tunne juuri mistään tekemisestäni, mutta varsinkaan en siitä että olisin vieraillut pornografisilla sivustoilla. Aikanaan olen sellaista tehnytkin ihan ihmisen ja kirjailijan kiinnostuksesta; tosin lähinnä nähdäkseni mitä kaikkea erotiikan alueella kaupataan ja millä tavalla. Mutta tästä on todella kauan ja pitäisikö nyt lisätä: valitettavasti.

Ihmisen ilot eivät seksuaalisuudessa löydy kuvista vaan pikemminkin todellisuudesta; sen jos minkä olen vuosien myötä myös oppinut. Tässä iässä minua kaiken lisäksi askarruttavat jo aivan muut asiat. Jos siis tällaisia listoja tai tiedostoja aletaan jakaa, kun en maksa, pitäkää hyvänänne. Toivottavasti ne ovat jostain kotoisin ja katsomisen arvoisia; niiden sisältöjä en tunne. Luulen kyllä, ettei niistä ole mitään iloa kenellekään; kaupallinen saati kuvallinen rakkaus ei taida olla parasta rakkautta, surkeaa pikemmin. Todellisen onnen suo toinen ihminen, jos suo. Kaiken lisäksi kiristäjä lienee laskenut väärin, jos päätyy lähettämään uhkaamansa. Tuskin monikaan näinä aikoina avaa valmiiksi roskakoriin luokiteltua postia tiedostoineen; nehän ovat uusia yrityksiä joutua saman kiristäjän satimeen. Mutta ehkä tämä on häneltä koettu keino saada joiltain sittenkin rahaa, ainakin joskus.

4.

Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää sanotaan, mutta tässä kiristystapauksessa tuo sinänsä paikkansa pitävä lause ei osu minuun. Jo William Blake kirjoitti: ”Ihanaisesti riemuitsevaa sielua ei mikään voi kahlita.” Se jos mikä on joskus vieläkin totta – edes hetken.

(Kuva: William Blake)

5.

Siihen uskon ja uskoni tunnustan. Ulkona on hämärää, harmaa päivä tulossa, tuntuu, mutta jos, senkin kestän. Eteenpäin on yhä katsottava. Mitä huominen tuo tullessaan, sen näen vasta huomenna. Aina kannattaisi odottaa seuraavaan päivään.

Ja sitten huomen koittaa. Lauantaiaamun valoa näkyy hieman. Muutaman tunnin päästä istun junassa ja matkaan taas kerran kohti Pietaria. On ollut pakkasyö, sen nostattamaa sankkaakin sumua jota aurinko vasta vaivoin puhkoo. Mutta kun sumu häipyy, voi aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.

Syksy on myös Pietarissa, sää aurinkoineen, sateineen ja tuulineen usein aivan samaa kuin meillä. Ja säätä en säädä. Pääasia että näen taas perhettäni. Yhteydet säilyvät ja niitä voi pitää yllä monin tavoin. Jos internet muuttuu tällaiseksi, limaiseksi, ja sen yksityisyys käy mahdottomaksi (Facebookiakin kohtasi taas tietomurto) eikä edes sähköpostia voi käyttää asiallisiin yhteyksiin, on hyvä muistaa että elämää ja keinoja yhteydenpitoon löytyi ennenkin. Siitä ajasta ei itse asiassa ole vasta kuin parisenkymmentä vuotta.

(29.9.2018)