Tiistaiaamulla 28.8. kuljen taas kirkkoon. On vaimoni kuolinpäivän aamu. Vuosi on kulunut.

Sveta on paikalla kirjaimellisesti, aurinko nousee aivan puhtaalle taivaalle, valoa on joka paikassa. Tyyni ja hiljainen on aamuhetki. Kuvaan Verikirkon, joka piirtyy veteen. Kanaalin toisessa päässä häämöttää juuri ja juuri Kazanin katedraali.

Kun sinne pääsen, on piha täynnä kiinalaisia, kuinka muutenkaan. Joko he eivät syö aamupalaa ollenkaan tai sitten heillä on jokin erikoisjärjestely – Kiinasta tulevat turistiryhmät näkyvät lähtevän liikkeelle joka päivä jo kello 7 aamulla.

Sisällä katedraalissa on kuitenkin nyt paljon enemmän ihmisiä kuin turisteja; valkohuivisia ja -asuisiakin naisia riittää. On juhlapäivä: Uspenie Bogoroditsi, Jumalansynnyttäjän ylösnousemuksen päivä tai kuten suomeksi sanotaan Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen päivä. Venäjäksi oikea muoto on vielä pitempi; käsittämättömän pitkä. Mutta pelkkä Uspeniekin riittää.

Tätä en ole muistanut, vuosi sitten mistään juhlasta ei todellakaan ollut kyse. Joudun nyt jonottamaan Kazanin Jumalanäidin ikonille, kun vielä eilen olin ainoa. Jono on pitkä, etupäässä seison vanhempien naisten joukossa. Mutta palvelusta kuulemassa on kyllä kaikenikäisiä, myös lapsia ja jopa nuorisoa, ja vähintään kumpaakin sukupuolta. Miehet ovat taaempana, yksi laiha pitkä unissakävelijä seisoo pylvään edessä silmät auki mitään näkemättä. Tuntuu kuin hän olisi saapunut paikalle suoraan Dostojevskin kirjasta.

Saan kynttiläni pystyyn toiseen telineeseen; ensimmäinen on jo täynnä. Kello on vasta puoli kahdeksan. Kuinka sitten kun koittaa päiväpalveluksen aika.

Palaan hotellille ja ostan matkan varrella tutusta kukkakaupasta Svetalle kimpun: sinisiä iiriksiä, valkoisia krysanteemeja sekä erikseen vielä kaksi punaista ruusua, toinen on Tuureilta, toinen Pitkäsiltä. Kukkakauppa on auki läpi vuorokauden ja öisin ja aamuisin siellä istuu ja paikkaa päivystää vanha mies, jonka parikin kertaa olen aiemmin herättänyt. Mutta nyt hän on jalkeilla. Ja jalkeilla pysyn minäkin.

Kaikki on tehty. Pitkä päivä voi nyt alkaa.

(28.18.2018)