Nyt on äitienpäivän aamu. Miten hiljainen se onkaan täällä. Tosin naapurin traktori meni jo seitsemältä kyntötöihin takapelloille, jotka ovat mäkien rinteillä. Se työ on aina tehtävä sään ja luonnon mukaan, ei väliä olipa sunnuntai tai muu juhlapäivä. Tänne eivät äänet sieltä kantaudu eivätkä työn äänet muutenkaan häiritse. Melulla ja melulla on eroa.

Myös talossa on tyyni rauha, vaikka jo aikaa sovittu vierailu toteutui viimein. Vaimoni paras ystävä Nadja saapui eilen illalla tänne miehensä Kirimin kanssa. Mukaan mahtui myös heidän tyttärensä Arina ynnä tämän paras ystävä eli Olja, jonka kanssa vasta äsken kuljimme Pariisissa. Missä äidit edellä, siinä nämä tyttäret perässä.

Söimme ulkona, koska tilaa riitti siellä kaikille. Ensimmäisen kerran tänä vuonna pihalla kelpasi olla illansuussakin, vaikka auringon hitaan laskun myötä ilma hieman viileni. Nuoriso innostui tekemään kaikkea mahdollista, ampumaan jousella ja jopa pyöräilemään hämärässä. Unen horteessa kuulin heidän paluunsa ja rauhotuin.

Talossa nukutaan, vieraitten uni tuntuu olevan syvää ja hyvää. Aurinko paistaa juuri nyt suoraan makuuhuoneeseen. Heräsin taas neljältä, kuten lähes aina näin kesän kynnyksellä. Kun päivä kunnolla valkeni kävin poimimassa valkovuokkoja aamiaispöytään. Siellä ne odottavat viinilasissa sitä että vieraat heräävät.

Nadjalle vuokot pääasiassa ovat, onhan hän äiti. Ja Sveta oli sellainen. Hänestä puhuimme Nadjan kanssa pitkään ennen nukkumaanmenoa. Tuntui hyvältä. Rauhallinen, vain hieman surumielinen Sveta istui kanssamme kuten aina ennenkin. Kuinka muutenkaan. Tässä talossa hän on yhä aivan kaikkialla.

Kävin myös ottamassa kuvan tuomesta. Käki kukkui, en laskenut vuosia. Satakieli taas lauloi alalehdossa sydämensä halusta. Tai näin ajattelee ihminen. Satakieli, tuo runoilija Hannu Salakan satamieli, tuskin miettii sellaisia. Vaan mistä sitäkään tietää. Me voimme edelleen vain luulla, olettaa ja arvailla. Myös tieto vanhenee, sen maailman tähänastinen kehitys on ehtinyt joka tavalla näyttää.

Nyt tuomenkukat alkavat viimein avautua kunnolla. Pian rinne on valkeaa vaahtoa. Onnea kukkien myötä maailman kaikille äideille. Olen edelleen sitä mieltä että elämän tärkeimmät asiat voi kiteyttää kahteen yksinkertaiseen sanaan: lapset ja rakkaus.

(13.5.2018)